Monthly Archives: lokakuu 2015

12065860_914066355338582_2537038407474237117_n

 

Saw the wet patch on the seat.. hmm, was it Coca-Cola? No it wasn’t. It’s a bad case of diarrhea. Wasserscheiβe aside, what else was going on during the three week European tour? It was a non stop touring party with all the classic characters, dingy rock clubs and great gigs.

 

Besides the music there were of course all the side effects of being in a rock n’ roll band. Here’s a list of few things that the members of Luxury Toys had to go through in order to go there and come back:

Member A: Not going on stage because the opening song doesn’t exist. Then after arriving to the stage, stumbling and falling flat on the floor. Couldn’t get up, so had to perform the songs lying behind the amplifiers and trying not to pass out.

Member B: Trying to hit the singer with his guitar. After the show, trying to hit the singer with his fist. Backstage staring the local band with the up coming murder in his eyes. In a buss fighting Dionysos and losing. Hit by the bottle of wine, cut, battered and bruised, but easing the pain by dancing with Mr. Tambourine Man.

Member C: Pass out on the pool table. Puke to the urinal. Go to the ladies room and get naked. Puke in the pint of beer. Play flawlessly.

Member D: Spraining his ankle but walking because of the ever healing effect of vodka bottle or two in a day. Joining in the unholy matrimony with some Latvian girl (again) and wed by the man who calls himself Kraken.

Member E: Drinking wine and booze from the funnel and making everybody else drink too. Also passing out on the pool table (seems to be some kind of band ritual) and after every show complaining about how shit did it sound and leaving the band, kicking someone out of the band or then just plain breaking up the band.

SAMA SUOMEKSI: Luxury Toys rundasi Euroopassa vajaat kolme viikkoa eikä The Replacements -ohjekirjasta jäänyt kääntämättä yhtäkään sivua. Esitykset vaihtelivat illasta riippuen musiikkiteatterin, koomajamin ja kauniin akustisen popin välillä. Joku keikka oli PA-treenit kolmesta ihmisestä ja neljästä koirasta koostuvalle yleisölle, ja toinen keikka taas saattoi olla satojen ihmisten edessä tapahtuva suuren lavan spektaakkeli.

Rundin tunnusväri oli keltainen. Tuplatripla-screwdriver oli 20 päivän ruokavalio. Viikonpäivät oli nimetty pääsiäishenkisin etuliittein, kuten känni-maanantai tai huora-torstai. Maat ja kaupungit vaihtuivat, mutta maisema ei. ”Bussi, huoltoasema, baari, bussi, huoltoasema, baari” -rotaatio olkoon vastaus kaikille niille, jotka kyselevät yhtyeen jäseniltä, minkälainen mikäkin kaupunki oli.

Kuskimme Johannes Saari onneksi piti meidät kartalla siitä, missä milloinkin ollaan: ”Praha, Tsekki. Tänään vielä paistaa aurinko ja pitkä kiertuekin alkaa kääntyä kotia kohti. Edessä vaan siintää Itäinen Pimeys, Luciferin Puola, Örkkien Maa. Eli huomenna kun laitetaan koneet käyntiin aamuyöstä niin saa ajella keskiaikaisia kärryteitä täydessä pimeydessä, sudet ulvoo ja taivaalta sataa enkelten verta.” Asiansa tunteva ja osaava herrasmies siis kyseessä.

Kauneinta kiertueessa oli se, ettei siellä kukaan ollut mukana ironisesti läpällä. ”Miten te jaksatte? Miks te meette? Onks siitä jotain hyötyä? -kuuluvat insinöörimoodissa ajattelevien kysymykset. Mielipuolimoodissa olevat eivät voi noihin vastata muuta kuin, että ”buugien vuoksi”. Vastaus saattaa kuulostaa aivovammalta, mutta noita asioita ei voi selittää henkilölle, joka ei ole ollut moisella rundilla. Go there and come back! Then you know.

Jälkinäytös:

 

Eräänä aamuna Lesteri laittoi Tompan ostamaan itselleen huoltoasemalta viskipullon, ja kysyi: ”mitä jäin velkaa?” ”Hittibiisin.”, kuului vastaus.